Eilen tuli käytyä katsomassa Jaanan luona pentuja. Ulkona häkissä meille huuteli jo Siiri ja Oona. Heitäkin olisi kiinnostanu kovasti tulla tervehtmimään. Kun pääsimme ihasteluistamme oven luokse pimputtamaan ovikelloa, kuului haukahdus. Aadahan se siellä ilmoitteli emännälleen meidän tulosta. Kun pääsimme sisälle, meitä oli vastassa ensin Aada ja Nessu-kissakin tuli meitä tervehtimään. Totesin Jaanalle, etten ole koskaan nähnyt näin sosiaalista kissaa. Nessu kun nuoli hirmusesti ja puski.

Aadan ja Nessun rapsutuksien jälkeen mentiin katsomaan pentuja. Nessu käänätettiin ovelta jo valmiiksi pois, koska arvaahan sitä mitä huolehtiva mamma on asiasta. Pentulaatikolle päin mennessä Aada kiiruhti kauhiata vauhtia vauvojensa luokse. Pennut kun sain näköetäisyydelle totesin  itsekseni; voi pilhana kun olivat niin pieniä ja viattoman näkösiäEn ole ennen nähnyt noin pieniä koiravauvoja!

Aada huijattiin pois huoneesta, että saimme pienellä porukalla tutustua tyttöihin ja miksei myös poikiin

Pienempi tyttö, joka rupesi eräässä vaiheessa nuolemaan ja imemään sormiani

Pienemmällä on jo silmut hieman auki.

Isompi tyttö, joka päätti matkustaa olkapäähäni ja toinen jäi hieman kiinni kynnestään paitaani. Onneks saimme toisen irti.

Isommalla silmut eivät olleet vielä auki. Tämä pentu ei olisi halunnut päästää miusta irti. Otti pienillä tassuillaan ihmeellisen lujaan kiinni miun sormesta, kun laskin pienokaisen takaisin pentulaatikkoon

 

Tässä on koko pentue ja Aada.

Aada on huolehtiva mamma, pentujen kanssa mielellään on ja esittelee ylpeästi vauvansa.

Jaana antoi äitini syliin isoimman poitsun ja äiti totesi, että haluaisi tämän jos ottaisi koiran

Vielä en osaa sanoa, kumpi tulee minulle. En osaa päättää :) molemmat ovat aivan ihania! Onneksi, sain Jaanalta aikaa vielä meittiä kumpi tytöistä tulee minulle On se kumpi vain,  onse hyvä päätös kumminkin.