Olen jo pitkään odotellut ja haaveillut omasta koirasta. Mielessäni on käynyt monia rotuja joista suurin oli puli. Rastamainen olemus mielytti silmääni hyvinkin paljon ja rotumääritelmäkin vaikutti mukavalta. Koira olisi sopivan kokoinen ja harrastuskoira, jota toivonkin.

Haluaisin koiran kanssa käydä ainakin kokeilemassa; agilityä, tokoa, näyttely kehiä ja kaverikoira toimintaa, edellyttäen että koira läpäisee luonne testin.

Rakkaan Vilpertin Nerine, eli Nonnan pois menon jälkeen(synt.10.09.95 k.29.11.2009) päätin että haluan cairnterrierin. Huomasin, kuinka  cairni onkaan minun makuun oleva rotu. Pidän terhakkaista koirista, joiden kanssa saa tehdä oikeasti työtä. Ja joista näkee koulutuksen jäljen. Cairni tuntuu muutenkin sopivalta ja juuri minun elämään hyvältä vaihtoehdolta perheenjäseneksi.

Kun olin päättänyt, ottan cairnin alkoi kasvattajan etsiminen. En halunnut kauhean kaukaa koiraa. Toivomuksena oli, että koira syntyisi 2011 keväällä. Kävin läpi mm. cairnikerhon sivuilta tutkimassa kasvattajia, lemmikkipalstoiltakin kyselin olisiko jollakin tietoa kasvattajasta, joka suunnittelee 2011 vuoden keväälle pentuja ja vieläpä mahd. läheltä Pohjois-Karjalaa.  Aluksi tuntui etsinnät kamalan vaikealta, kunnes sain lemmikkipalstan foorumiini vastauksen tyylin näin: "minulla on suunnitteella teetättää 2011 keväälle pentuja". 

Olin aivan sanaton. Aloimme kasvattajan kanssa vaihtelemaan s-postia aika aktiivisesti. Kerroin itsestäni ja kasvattaja kertoi koiristaan. Kävin kennelin sivuja katselmasa usein ja bongasin  kasvattajan kuvan. Päätin katsella, jos löytäisin hänet Facebookista. Ylläriksi huomasin, että hän on Facebookissa. Pyysin hänet kaverikseni.

Juttelimme silloin tällöin aina kasvattajan kanssa. Joensuun näyttely oli lähestymässä (2010). Olin itse menossa sinne handleriksi ja päätin kysyä kasvattajalta; onko hän tulossa myös näyttelyyn? Olisiko mahdollista tavata ja nähdä emä? Sovimme tapaamisesta cairni kehässä näyttelyn ensimmäisenä päivänä.

Jännitys oli huima ja odotin innolla tapaamista. Kehässä käyminen auttoi enimmät höyryt pääsemään pois, varsinkin kun menestys oli hyvä sinä päivänä. Hetki tuli, jolloin cairnien kehä oli tarkoitus piakkoin alkaa. Bongasin Jaanan (kasvattaja) ja Aadan(emä). Tervehdimme ja  Aadan poika Alex oli myös paikalla. Aada oli innokkaasti tulossa tervehtimään. Kyyneleitä meinasi tulla aivan, koska Aada oli aivan saman näköinen kun edes mennyt rakas Nonna. Paitsi että, Aada oli enemmän näyttely kunnossa kuin meidän Nonna. Ihastuin Aadan olemukseen ja odotan innolla oman koirani syntymistä.

Ensi viikolla täytyisi alkaa tapahtumaan synnytys. Peukalot ja varpaat pystyssä toivon, että sieltä tulisi edes yksi narttu pentu. Ultrassa oli näkynyt ainakin 5 pentua, mutta jännitystä saan pitää viellä yllä tämän viikon ainakin. 

Päätimme eilen Jaanan kanssa minun pennun nimen. Tai, itsehän sen loppu peleissä päätin, mutta Jaanan avustuksella päätin sen {#emotions_dlg.wink} Nimeä en vielä paljasta, koska koira ei ole edes syntynyt vielä.