Aika on lentänyt lähi aikoina kuin siivillään. Kaikkea on tapahtunut. Hyviä ja huonoja juttuja. Tämän takia, hieman on taas kestänyt kirjoittaa.
Olemme nykyään pieni perhe ja asustelemme Kuopiossa. Meistä koitetaan tehdä savolaisia, mutta Mimu on näyttänyt ettei hänestä tehdä savolaista. Ei sitten millään. Saimme unelma asunnon, pieneltä kujalta. Rivarin pääty! Mitä muuta olisi voinut toivoa? Meillä ei ole takapihaa, mutta pieni etupiha. Johon ollaan suunniteltu aitausta, jos vain vuokraaja antaa luvan. Asutaan kuulemma Kuopion pahimmalla alueella, mutta meistä täällä on ollut tosi rauhallista asua. Naapurit vaikuttavat tosi mukavilta.          
             Tässä pihassa on muitakin koiria, joihin Mimu on hieman pässyt tutustumaan. Mutta nytten ollaan vähän taas ns. "jäähyllä" muista koirista. Meillä alkoi nimittäin toiset juoksut. Ja nää juokust on ollu hieman mahottomat. Neiti teki mielenosoitukseksi(?) 2 kertaa pisut meidän sängylle. Housut ei olleet yhtään kivat jutut, mutta kun vierailimme Juhiksen porukoilla niin on suotavaa pöksyt olla jalassa. Meillä täällä kotosalla ei niinkää haittaa, jos tiputtelee mutta onhan se hieman ilkeätä tiputella toisten kotiin veritippoja ympäri kämppää. Välillä kun tulee ihan enemmältikkin. Vaikka tokihan Mimu osaa pitää itsensä siistinä. Monesti putsailee sun muuta.

Olen alkanut hiljattain miettiä, että neiti pääsee naisellisista vaivoista pois. Meillä kun ei ole kumminkaan tarkoitus teetättää Mimulla pieniä söpöläisiä, niin sama leikkauttaa. Ja jos tämä uusi juoksujen aikana oleva ongelma loppuisi. Vaikka, eihän tuo nytten ole enään pissaillut sisälle *koputtaa puuta*.

Ollaan Mimun ja Juhiksen kanssa käyty vähän tutustumassa koirapuistoon  ja muutenkin meidän uuteen ympäristöön. Täällä vaikuttaa olevan ihan hyvät ulkoilupaikat ja koirapuisto on taas kivenheiton päässä. Ekalla koirapuisto kerralla, oli mukavaa koiraporukkaa. Nytten tuntuu vain, että on liian isoja kavereita Tuntuuvat vain jahtaavan Mimua ympäri puistoa ja haukkuvan. Eräällä kerralla, kun oli sellainen sekalauma koiria paikalla että.. Ajateltiin että onhan ennenkin sujunu kaikken kokoisen ja näköisen koirien kanssa leikkiminen mutta nyt tuntuu jotenkin ahistavan kovasti..  Minulta meinasi palaa päreet koirapuistossa, mutta sain pidettyä itteni hallinnassa (onneksi). Oli niin sekasortuinen porukka että hu hu. Okei, kaikki oli aikalailla pentuja. Kaikki menikin eka suhkot hyvin ja tälleen. Mitä nyt yksi koira jahtasi Mimua eikä meinannu jättää millään rauaan   Koiran omistaja  otti koiran ja lähti "jäähylle", kun ei osannut koira käyttäytyä. Minusta oli ihan hyvää esimerkkiä muille, miten toimia jos hommat ei luista. Enkä tarkoita, että olisin iloinut tai vastavaa tilanteessa mutta kun näitä on nähty jotka uhkailee koiralle että lähetään jos et käyttäydy. Mutta niin ei usein tule sitten toimittua..

Tämän jälkeen leikit sujuivat taas, mutta sitten neiti rupesi omimaan hieman keppejä jne. Ja miusta meni yli. Eräs nainen sitten arvosteli MINUN arvostelukykyäni. Hänen koiransa roikkui Mimun perässä yrittäen astua koko ajan.( Nainen sanoikin yhessä vaiheessa, että tämä virkistää hänen koiraansa.. )Huoh.. Ja siis, nainen sanoi suunnilleen näin, kun otin Mimun jäähylle: "Hei laske vaan se koira alas, kato ku nää vaan leikkii. Se näyttää meistä pahalta.. Ja kun (hänen koiransa) tykkää siitä kovasti. Jos se vaan siulla käy niin laske alas ja anna leikkiä toisten kanssa". Mmm.. ja tilannehan siis oli niin, että neiti irvisteli jo muille koirille. Ja normaalistiha ei irvistele jahtaen toisia -_-' Noh, mie laskin neidin sit vielä alas, kun oli vähä aikaa ollu jäähyllä. Oltii vähä aikaa ja lähettii loikkimaan muualle. Huoh.. Kyllä kiehu hieman päässä asia. Ens kerralla jos samanlainen tilanne tulee, niin sanon kyllä asiasta.  

Mutta on siellä ollut mukaviakin ihmisiä ja koiria. Harmi vaan, kun me taidetaan saada huono maine tuolla puistossa . Neiti on alkanu puolustelemaan minnuu ja se haluaisi vähän laittaa koiria ojennukseen. Ymmärrän kyllä, et sillä menee hermot ku toiset tulee räksyttää korvan juureen eivätkä anna olla vaan. Eräskin omistaja tuntui pelkäävän koiriensa puolesta, vaikka koirat olivat isompia kun Mimu Toki, eihä se koko aina sano, kuka voisi pärjätä tosipaikan tullen. Harmittaa vaan hieman, kun nyt ollu tuollaisia nämä kerrat.. Olen myös saannut kuulla, että koiran pitää oppia tulemaan muiden koirien kanssa toimeen. Mutta kun meillä yleensä onkin sujunut kaikki hyvin muiden koirienkin kanssa, paitsi nyt. Voisikohan johtua juoksujen alkamisesta noi "oireet"?

Mutta, nytten iloisimpiin aiheisiin. Käytiin pääsiäisen aikaan Mimun veljen Lakun luona. Oli aivan ihanaa nädä, miten Laku poikakin on kehittynyt ja miten nää meidän kakarat tulee toimeen. Voe mahottomuus sitä riemua, kun löytyi samankokoinen leikki kaveri! Kyllä leikit oli kovaa menoa ja meininkiä. Juostiin ensin ulkona vapaana ja sitten mentiin sisälle riehumaan. Ja sit vähän pöristiinkin toisillemme (koirat siis ), kun luita saatiin rouskuteltavaksi. Ja voin sanoa, että kyllä on vaan varmistunu, mikä on seuraava koira joka meille tulee Mimulle kaveriksi . Ollaan muuten jo keksitty nimikin, mutta sitä en vielä aivan paljasta. Siihen on vielä piiitkä aika .

Pitkän loruttelun ja sekaisen kirjoitusten (anteeksi siitä) jälkeen haluan kertoa kuvilla enemmän jälleen kerran, mitä meille oikein kuuluu!



Sisaruksiako? Laku ja Mimu leikki puuhissa.


Välillä juostiin taas niin hirveetä kyytiä. Hieman jännitti, miten lähtee neiti lähtee jälkien perään. Nyt kun on ruvennut pupujen sun muitten eläinten jäljet kiinnostamaan sen verran. Ja Lakun kodin ympärillä jälkiä tuntui olevan

Kilpa juoksua oli kakaroilla. Ja vuoro kyllä vaihtui tasaisesti.


Välillä otettiin ihan valssi askelia

Kakaroiden kohtaamis paikka? Koirapuistoilemassa.

Mimun uusi kaveri Aatu. Aatu pojalla oli vain yhdet jutut mielessä. Kovasti yritti astua, mutta armoton vinkuminenkin herralla. Mimu olisi halunnu vaan leikkiä, niin herraan kuulemma sattu kovasti, jos vähän tökkäsi jalkaakin

Aatu on Juhiksen siskon poikaystävän perheen koira. Aatu on n. 3kk.

Ja pitihän meidän samalla viikonloppuna käydä myös Mimun epäviralliset veljet käydä kattomassa.
Neiti muuten antaa jo kyytiä molemmille jätkille Ei enään noin vain anna periksi asioita.

Meidän olisi tarkoitus kesäkuussa aloittaa pitkän odottelun jälkeen agility! Päästiin alottelijoiden ryhmään. Saa nähä, miten neiti tottelee kurssilla. Se kun tahtoo mielenkiinto välillä mennä kavereihin, eikä minnuun..
Pikku hiljaa kyllä olen saanut nediin luokse jo paremmin ja katsetta, kun ollaan treenailtu. Treenailu jatuu meillä kovasti, ennen kun ainakaa lähetään mitään kisailemaan.

Kiitos Irmalle, että saatiin käydä kylittelemässä teillä Ihanaa oli nähdä Lakuakin livenä.