Viime sunnuntaina ( 4.12) alkoi Mimulla vihdoin ja viimein juoksut! Kummastelin sunnuntai aamuna veriläikkiä lakanoissani. Ensin säikähdin, että neidiltä on tassu tai jokin muu paikka auki. Kumminkin hoksasin pian, että neidillä onkin alkanut juoksut, viimein.

Aluksi ajattelin, ettei neiti tarvitse minkäänlaisia pöksyjä. Kumminkin sain pian todeta, neidin vuotavan sen verran että kannattaisi ainakin öisin pitää neidillä pöksyjä. Jouduin ensin hieman virittelemään neidille jostain pöksyt, koska kaupat eivät olleet auki enään siihen aikaan milloin totesin neidin tarvitsevan ne pöksyt. Olinpa sitten luova tyttö ja otin omat vanhat pöksyt neidille, joista taiteilin todella hienot housut. Nämä housut eivät kylläkään tahtoneet pysyä neidin jalassa, ainakaan yölä. Joten kummassa sai aina hivuttauduttua niistä irti.

Kävinpä sitten tällä viikolla ostamassa pöksyt Mustista&Mirristä. Hieman sai ensi miettiä mikä koko olisi hyvä, mutta onneksi sai pian hieman apua asiaan. Harmitti vain hieman, kun samanlaiset pöksyt olivat aikaisemmin syksyllä 1/3 vähintään halvemmat, mitä itse niistä maksoin nytten. Mutta parempihan ne oli kumminkin ottaa ja onneksi kyseiset pöksyt ovat kumminkin nyt aika helppo tehdä seuvaaksi itsekkin, kun on kaava olemassa.  Neiti muuten pääsi näistäkin pöksyistä "irti" yön aikana. Voitte vain arvata, että verta oli sitten jälleen lakanassa. Saipa sitten hieman kiristellä uusiksi pöksyjä, pöksyt kun ovat joustavat niin helppohan niistä onkin päästä irti.

Mimu ei ole juurikaan ollut moksiskaan pöksyistä, joka toisaalta hieman yllätti. Aluksi hieman luimistelee kun saa pöksyt mutta muuten antaa niiden olla. Kovasti meinaa vaan pöksyjen ollessa jalassa pestä itseään, joka ei tosiaan oikein onnistu. Lenkkeilyn ja siteiden vaihdon aikana neidillä onkin sitten aikaa putsailla itseään, koska pidän ne jonkin aikaa poissa jaloista. Mimu ei ole juurikaan ollut kipeä tai mitään juoksujen aikana, mutta hieman väsynyt ja useamman kerran tekee pissit mitä normaalisti lenkin aikana.

Mimu hieman kummastelee, kun ei pääse kavereita moikkamaan eikä eritoten koirapuistoon pääse. Mieluusti olisi nimittäin menossa. Kamala mekkala alkaa, kun ei pääse kavereita moikkailemaan . Neiti kun tosiaan on niin sosiaalinen tapaus, että kaikki koirat ja ihmiset pitäs käydä moikkaamassa.

 

Mimu ja pöksyt Neiti syömässä luuta tyytyväisenä, eikä pöksyjen olo haittaa lainkaan.

 

Täytynee vielä näin jälkeen todeta, että minulla on jostain kumman syystä pentukuume (Mimuhan toki on vielä pentu.. mutta silti ^^). Kiitos Jaanan! Jaanalla on vietävän suloisia pennun kuvia, joka innoittaa tätä pentukuumetta vain lisää.