Toiveuni

Seinävuoren rotkolaakso

2012-11-07T23:21:01+02:00

Hu huh! On taas aikaa, kun olen viimeksi raapustellut tänne. Aivan nolottaa!

Aika on mennyt siivvillä, töitä tehdessä. Sen takia onkin nyt jäänyt tämä kirjoittelu. Cairni-lehdessä oli meidän juttu! Toivomuksia tuli, jos saisi jossain vaiheessa lisää meidän touhuilusta :) Ja voihan se olla, että me esiinnymme uudestaan lehdessä. Kirjoittaminen on kumminkin jotenkin niin kivaa ja luovaa.

Täytynee myös sanoa teille, ettei tämä syksy ole ollut kovin .. nooh, helppo. Toivon mukaan ensi vuosi olisi paljon helpompaa ja saisi uuden sivun käänettyä meidän elämään.

Neidillä oli vaihteeksi pissatulehdus. Sen johtosta olisikin entistä enemmän tarkoituksena saada neiti leikuutettua alkuvuodesta. Ettei tule mitään vakavempaa oiretta. Saakin hieman tarkkailla, mihin neiti pääsee leikkuuseen. Ei maha toi kukkaro tykätä kamalasti, jos mennään samaan paikkaan missä ollaan nyt käynyt. Ja muutenkin tuntuu, että voisi jossain muualla käydä chillailemassa (: Vaikka olen ihan tyytyväinen ollut kyseisen paikan toimintaan, mutta jokseenkin tuntuu siltä. Kun olisi tullut "huijatuksi". Mietin nimittäin neidin rokotusta, joka pitäisi 2v ottaa? (kaksi rokotetta ollaan otettu jo ja ens vuona pitäisi joku A-kirjaimella alkava ottaa...).

Mutta itse asiaan :)

Neiti on entisestään ruvennut kuuntelemaan! Käytiin viime kuussa pitkästä aikaa kokeilemassa agia ja neiti muisti kuin muistikin miten hommat sujuu! :) Olin aivan silmät pyörällä, miten intoa löytyi kamalasti hommaan. Vaikka, kyllähän rupesi väsähtämään pikku hiljaa.

Käytiin tossa, ensimäisten pakkasten/"ensilumen" aikaan Seinävuoren rotkolaaksossa. Oli kyllä viihtyisä ja mielenkiintoinen paikka, meidän koko porukalle. Mimu touhotti menemään kovaa vauhtia eteen päin. Neidillä sattui ihanasti juoksutkin tuolle viikonlopulle.. :') Joten teki ihan hyvää päästä vähän "tuulettumaan". Kun ei oikein muitten koirien luo olla päästykkään. Huutoakin kuului välillä, kun menin parin metrin päähän katsastamaan rotkoa. Hupsu luuli, etten tulisi takaisi ja varmaan pelkäsi tippuvani ;)

Ja kuvia jälleen kerran! Ne kun kertovat enemmän kuin tuhat sanaa ;) Suosittelen kaikille lämpimästi käymään kyseisessa laaksossa!

Niin, käytiin muuten moikkaamassa Mimun sukulaisiakin ;) Eli Aadaa ja Oonaa :) Toki myös Taraa ja Siiriä. Neidiltä tais päästä ilo/jännitys pissit, kun kolmen kopla saapui vauhilla moikkamaan.

Ps. huomee kyllä kenen turvelo neiti on! Aina töistä tullessani rynnii iloinen hännänheiluttaja pusuttelemaan ja onkin sitten koko illan miun jaloissa/vieressä :) Usein myös nukkuu miun jaloissa tai sitten änkee mokoma samoille tyynyille!

Meidän kesä

2012-08-07T13:25:01+03:00

Kesä alkaa pian olla ohitse ja kääntyä syksyyn. Olemme saaneet Mimun kanssa nauttia kesästä, treenien keskellä. Agi treenit loppuivat viime kuussa ja aloitamme pian itsenäisen treenailun pienellä porukalla. Neiti kumminkin tykkää kamalasti tehdä töitä, kunhan vaan muistaa keskittyä.

Olemme tavanneet uusia tuttavuuksia. Mimulla on toiminut leikit monien koirien kanssa tosi nätisti. Koirapuistossa meinaa vaan mennä väliin, kun toiset rupeavat rähiköimään. Jollain tavalla yrittää varmaan itse saada loppumaan tappelun? Viime kerralla oli koirapuistossa hieman jännät paikat, kun urokset rupesivat ottamaan vähän mittelöä. Rupesin vain taas miettimään, miksi ihmiset antavat mennä siihen pisteseen että alkaa rähinä? Kyseisen rähiköinninkin olisi pystynyt ennakoimalla lopettamaan. Mutta ei, aina odotetaan siihen viimeiseen ääripäähän. Osa vieläpä naureskelemalla ns. huutelevat perään, pitäisikö heidän kutsua kouluttaja joka saisi kitkettyä dominoinnin? Miksi ihmiset eivät vaan voi olla avarakatseisempia ja miettiä, milloin kannattaisi viheltää poikki? En tarkoita lopetusta vaan sitä, että oppii lukemaan omaa koiraansa ja se ennakointi kun on tärkeä!

Tässä on meidän uusi pieni ystävä, jolle Mimun pitäisi opettaa käytöstapoja :)

Armas 13vko ja Mimu. Huilitauolla :)

Mimu olisi mielellään juossut toooosi kovaa kokoajan, mutta herraa rupesi välillä kiukuttamaan, kun ei pysynytkään perässä. Tassutkun eivät vielä aivan täysin kanna, vaan tulee mukkeismakkeleita.

Ilmeellä painivat.

Tässähän vielä sitten samaa porukkaa, mitä Mimu itsekkin edustaa eli cairneja!

Vasemmalta: Raksu, Onni, Reino ja Mimu.

Tässä on koko kopla. Freijalla on suuria ihailijoita, eli Raksu ja Reino. Mimu ja Onni viihtyvät enemmän herkkujen ääressä, kuten voitte tuosta alemmasta kuvasta huomata ;)

Onni hupsu kävi miun herkku pussista pöllimässä nakkeja. Mimuhan sitten treeneissä teki samat. Mokoma oppi, miten saa pussista helposti namit.

Mimusta on tullut tänä kesänä vesipeto. Ei ole moksiskaan, vaikka viime kesänä tippu laiturilta alas (kiepsahti riehuessaan). Kovasti tykkää noutaa keppejä vedestä.

Kävimme sunnuntaina näyttelyissä turistelemassa ja neidillä oli sitä intoa kuin höyrylaivassa. Hu hu. Ei oikein tiennyt minne päin menisi. Kaikkien luokse olisi pitänyt päästä. Mimu pääsi tutustumaan 13vko westiin ja näki tuttuja! Oona-mummoa ja Taraa seurattiin tarkasti kehänlaidalla. Taran kanssa olisi halunnut laittaa leikiksi :) Niin, Mimu ja Tarakaan eivät olleet tätä aikaisemmin tavanneet ;)

Neidillä oli kyllä koko viikonlopun ajan pusutus vaihe päällä. Meillä kävi pieni vauva kylässä ja neiti olisi niin kovasti halunnut pusuttaa pojan täysin! Poitsu vain katseli hieman ihmeissään ja hieroi itseään kun neiti kävi pusuttelemassa armottomasti ;) Myös moni muukin vieras sai meillä pusuttelut ja näyttelyss kans. Ei tainut Jaanakaan säilyä ilman pusutteluja? :)

Mie en voi olla kyllä liikaa kehumatta ihanuutta! Päivä päivältä tuntuu vaan, että neiti on niin ihana. Osaa käyttäytyä, kun vain haluaa. Mutta löytyy myös sitä omaa tahtoa. Kynsien leikkuussa meillä välillä tapellaan, mutta eilen kun leikkelin jälleen kerran kynsiä niin suhkot hyvin meni. Yhdestä kynnestä vuoti hieman verta. Karvoja neiti ei vaan olis antanu leikata. Pitäisi antaa vaan kasvaa ja kasvaa rauhassa.

Tälläistä meillä :) Laittelen jossain vaiheessa taas kuviloita. Toivottavasti jaksatte vieläkin seurata meidän kuulumisia! Hyvää koulujen ja töiden alkuja kaikille, jotka aloittavat taas pitkän uurastuksen :)

Ps. Muistathan, että blogiani voi myös seurata täältä: http://hipsuvarpaat.blogspot.fi/

Kaksi blogia?

2012-08-06T14:08:01+03:00

Hei vain kaikille!

Olen aloittelemassa uuden blogin tekoa. Mahdollisesti kirjoittelen 2 blogia ja näin varmistan, ettei tiedostot niin helposti vain katoa! Toivottavasti jaksatte ja kiinnostutte entisestään lukemaan blogiani :) Tässä on uuden blogin osoite: http://hipsuvarpaat.blogspot.fi/2012/08/uusi-blogi.html

Mimusta myöhemmin uusia kommelluksia! :)

Viimeinen kirjoitus?

2012-08-06T00:57:01+03:00

Näillä näkyvin olen vaihtamassa blogi alustaa. En ole vielä päättänyt mihin, mutta kuten voitte huomata blogini kirjoituksien ja kuvien vähäisyydestä, että jotain on tapahtunut. Harmitus on suuri, kun ei tullu otettua talteen kirjoituksia jota meinasin aluksi tehdä. Ilmoitan uuden blogin jossain vaiheessa, kunhan saan päätettyä missä se on :)

Kävimme tänään neidin kanssa näyttelyssä turistelemassa ja voe armoton mikä vauhti olikaan päällä! Kaikkien luo olisi pitänyt päästä. Tällä hetkellä nukkuu tyytyväisenä tyynyjen päällä :)

Uusi harrastus

2012-06-21T09:41:01+03:00

Mimu söi eilen illalla viimeisen lääkkeen kuuristaan. Toivon mukaan kuuri on tehonnut, ainakin neiti on paljon virkeämpi. Eilen illallaki olis pitäny leikkii vain koko ajan. Neiti oli siis ihan ittensä. Aamulla nukkuu sitten piiitkään ja yöt riekkuu, vaikka välillähän se käy käskemässä nukkumaankin meitä.

Aloitimme tossa pariviikkoa sitten uuden harrastuksen. Minä kävin eka teoria tunnilla ja seuraavan viikon maanantaina alkoikin sitten ihan käytännön treenit. Laji, jota kokeillaan on nimeltään agility Innostusta ja vauhtia neidillä riittää kyllä tähän lajiin! Mokoma ei vain meinaa tulla luokse tehtävien suoritusten jälkeen, vaan pitäs päästä koko ajan uudestaan ja uudestaan. Onhan neidillä myös hieman takaajatuksia, ne nakit. On kyllä niin niiden nakkien perään, että tekee varmasti ihan mitä vaan saadakseen niitä Huomaa kyllä, ettei ne pelkästään nakit anna neidille potkua hommiin. Kierokset nimittäin lisääntyy vain, mitä enemmän tehdään. Aluksihan me mentiin putkea, jonka jälkeen mentiin sitten rimaa. Neitihän yllätty miut aivan täysin niillä kerroilla! Luulin, että ei suostus kovin herkästi menemään sitä putkea. Pentukurssilla kun, ei mennyt sellasta metallista putkea (olisko ollu sit liian ahas?). Nyt oli ihan eri ääni kellossa. Kamalata vauhtia mentiin.

Tän viikon maanantaina mentiinkin ns. pientä rataa. Rima-putki. Pääsin jopa irtaantumaan neidistä niin, että itse napotin putken vieressä kun neiti oli taas riman takana, odottamassa lähtölupaa. Menimme myös pituutta ja muuria. . Ja voe sitä menoa! Ei ollu mitään ongelmaa niiden kanssa. Paitti, että neiti on keksiny et vois tulla vaikka takasi samaa reittiä. Sitä ei passais oppia, jos joskus kaunispäivä lähettäskin kokeilee ihan kisaa, noin mielenkiinnosta. Saatas hylsy hyvin äkkiä. Sijaisohjaajakin sanoi, että tästä koirasta tulee nopea Saatiin muutenkin positiivista palautetta. Pitäisi vaan saada neiti hieman malttamaan ja tulemaan luokse. Loppu tunnsita rupes tulemaan kyllä luokse, kun vähän vilautti nakkiapaloja

Hieman kuvia ekalta kerralta. Seuraavaksi saa vasta vikalla kerralla tälläsia kuvia, kun miun kuvaaja ei oikein malta lähteä mukaan.

Kuten voi huomata, että ihan nolla-tasosta aloitellaan. Viime kerralla oli jo korkeammalla (liekkö välillä vahingossa :D ) rima ja putki oli pitempi. Eikä muuten mitään ongelmata! Ja huomatkaa viimeisessä kuvassa vauhti! :)

Ja voipihan se hyvinkin olla, et ollaan löydetty meille sopiva harrastus! Pienellä cairni porukalla ollaan jo sumplittu mahd. agility poppoota kasaan, jotta voitas porukassa treenailla. Jeih!

Pissalle haisu

2012-06-07T10:43:01+03:00

Käytiinpä neidin kanssa tänä aamuna lääkärissä. Neitoseni on hieman haissut pissalle hieman ennen juoksuja ja juoksun jälkeen aina silloin tällöin. Ensin luulin johtuvan karvojen pituudesta. Ei mitään reaktiota. Soitinpa eilen aamulla neidille sitten ajan eläinlääkärille. Sain parisen kertaan soittaa, ennen kun vastattiin. Rupesin jo pohtimaan, miks miulle ei vastata ikuna ell . Yleensä kun olen käynyt paikan päällä varaamassa ajan, mutta tällä kertaa ajattein soitaltaa. Saimme onneksi siis seuraavalle päivälle ajan (tälle päivälle) klo.9.00.

Sieltäpä napsahti tulemaan tänä aamuna klo. 7.00 viestiä. Muistutusta ja miten voidaan ilmottautua paikalle. Aika hyvä systeemi, kun miettii. Ei miun kotiseudulta vai tällaista palvelua Suunnattiin siis ell ja ilmottauduttiin ihan tiskille. Neiti kävi vaalla ja painoa on 7,7kg. Hui! Vuos sitten neiti oli niiin pikkanen. Odoteltiin lääkärille kutsua. Neiti ei meinannu millään asettua. Kamala nuuskina oli käynnissä, kavereita meni ohi joiden luo olis ihan pakko päästä! Saimme kutsun huoneseen ja neitihän veti ihan ekana. Voe poloista, kun ei tiennyt mitä on tulossa. Innokkaasti olisi annellut pusuja ja häntä viuhtoi sinne tänne. Voe hyssykät sentään ^^ Lääkäriä hieman hymyilytti, kun neiti ei meinannu asettua sit millään. Hampaita ei olis oikein antanu katsoa, mielummin olisi pusutellut sen ajan. Kuunteli ääniä toisesta huoneesta. Pääkääntyili ja vääntyile.

Ja sitten.. Lääkäri epäili, olisiko mahd. sokeritaudista kyse. Oireita kun kamalasti neidillä ei sinäänsä ollut. Söi ja joi normaalisti, mutta haisi ja oli hieman väsynyt. Ei jaksanu oikein lenkkeilä. Paikalla oli kaksi lääkäriä. Toinen piti neitiä paikoillaan ja toinen koitti ottaa sitten karvaa eka pois ja sitten laittaa painetta(?) ja saada sitä verta ulos. Voe kamlauus, ajatteli neiti varmasti. Ilmeet kertoivat enemmän kuin tuhat sanaa. Kamalinta oli se aine, jota laiteltiin eka. Oma verikin tuntui haisevan hyi hyi!

Neidillä oli sitten toimenpiteiden jälkeen tassu veressä. Lääkäri antoi kipon (joka oli miusta kamalan iso näin pienelle koiralle :D mietin jo mahtuuko toi edes Mimun alle :D ) Käytiin pieni pissa lenkki tekemässä. Ei mennyt onneksi kamalan pitkään, että pissa tuli. Onnistuin ekalla kerralla jopa saamaankin sen pissin talteen! Sitten taas odoteltiin ja odoteltiin. Tarjoiltiin jo toisen koiran näytteitä. Piti vain todeta, et meitsin koiran nimi on Mimu ei Ninni Päästiin hetken sen jälkeen lääkärin luo joka totesi pissatulehduksen. 2 vko lääkekuuri, jota otetaan aamuin illoin. Sitten odoteltiin hetki taas ja saatiin lääkkeet ja ohjeet.

Neiti kummallisen rauhallinen loppu peleissä koko käynnillä, mitä nyt alku sähellystä oli. Neiti muuten rupesi pitää lopussa vähän orkesteria toisen koiran kanssa Ei pahasti, mutta vähän. Toinen koiruli hieman enemmän lauleskeli ja Mimu vain vastaili. Autolle tultaessa huomasin neidin nimen kohdalla kirjotus virheen. Mimun sijasta oli kirjoitettu Nimu.

Kotin tultaessa oltiin hieman virkeampänä ja lääke otettiin heti kotiin tultaessa. Piti hieman avittaa, kun meinas mennä leikiks sen syöminen. Kurkusta vuan alas ja juustoa perään

Kotiin tullessa, tassu ei ollut enään verinen. Neiti päätti ite puhistella tassun. Liekkö hävettäny verisyys sitten

Laastarin pois ottaminen. Ajattelin, et neiti olis vinkunu mut ei! Käänti vain katsettaan muualle.

Vähän huonosti näkyy, mutta kumminkin. Etualalla olevasta tassusta otettiin näyte. Piti hieman otella karvoja pois lääkärin tieltä Vielä en saanut neitiä ihan siistiin kuntoon.. Tassut kun vielä jätin viimeisemmäks. Pitäisi ostaa uudet sakset tai veitsi, jotta sais noi tassut siistiksi.

Mätsäilyä

2012-05-24T09:53:01+03:00

Lähettiinpä ihan ylläripyllärinä käymään mätsärissä piiiiitkästä aikaa. Vuos sitten viimeksi käyty. Sain edeltävänä iltana tietää, että mätsärit olisi. Ja eihän se ollu kun mennä, poltteli sen verran Neidillekkin hieman taas virikettä, kamalasti kun ei olla liikuttu minnekkään. Juoksutkin kun oli, niin piti hieman olla varpaillaan.

Mentiinpä sitten mätsäriin ja immeisen ilmoille. Ensin sai jännittää, löydetäänkö edes paikalle. Meillä kun ei ollu oikein varmaa hajua missä koko tapahtuma on. Mut hyvinhän tonne löydettiin ja saatiin autokin suhkot hyvään paikkaan. Harjoteltu ei olla taas vähään aikaan koko näyttely hommaa, mutta kumman hyvin meni meillä. Neiti oli ihmeen rauhallinen koko tapahtumassa (toki, olihan sitä vetoa sinne tänne aluksi). Nuorten porukassa oli 31 turveloa. Me voitettiin meidän pari, joka oli collie. Eli saimme punaisen nauhan. Jännitti hieman, kun viimeksi kun oltiin saimme silloin sinisen. Nyt kumminkin oltiin "vottaja" ringissä. Päästiin 6 parhaan joukkoon. Ja oli kyllä tosi hienoa nähä, miten toi vallaton kakara on kehittyny aikuismaisemmaksi. Tosi hyvin jakso seistä ja juosta. Tässäpä taas hieman kuvia meidän reissusta ja vähän muustakin söpöilystä ^^

Neidin letti hieman pitkänä, joten pitihän niitä silmiä saaha jotenkin esille

Metsäilyä, meidän seksikäs pörröpää :')

Tällä kertaa oli jopa pöytä mätsärissä! Ja tätähän me ei olla siis kun pari kertaa kokeiltu. Kumman hyvin pysy pöydällä

Mimua kiinnosti paljon loppu vaiheessa :'D Kuten huomaa, niin hiema vielä trimmaus kesken. Pitkäisikin taas.

Terhakasti häntä taas pystyssä! :)

Hyvää Äitienpäivää!

2012-05-13T09:26:01+03:00

Meidän koko porukka tahtoo toivottaa kaikille lukioille hyvää Äitienpäivää 2012!
Eri toten meidän (ihmisten) äideille, Mimun Aada-äidille ja tottahan toki Oona-mummolle!

Näissä merkeissä Mimu kantelee kaikille äipille ihka-oman-kepin (kukkien sijaan, tiedättehän te koirat ;) )! Joillekkin (tietyille äideille ) purtavaksi tarkoitettua ja muut äidit voivatkin päättää mihin keppiä käyttää(sytykkeeksi, koristeeksi yms.. )

Vappu tunnelmia

2012-05-06T23:01:01+03:00

Vappu tuli ja meni. Meillä oli reippailu vappu. Käytiin porukalla kaupungissa pyörimässä ja hyörimässä. Evästeltiin piknik merkeissä ja käytiin vappu kävelyllä. Kamerathan meillä molemmilla toki oli mukana. Neiti sai lähes juosta "irti". Harjoitellaan niäs käyttämään jäljestysliinaa, joka on 15m pitkä! Voe sitä menoa, kun neiti tuntee olevansa ilman hihnaa! Saa ihan rauhassa tutkiskella paikkoja, vaikka toiset olisivat muutamien metrien piässä. Itellänihän tämän liinan käyttö on aika hallussa. Nuorempana tuli pyörittyä tallilla sen verran, että sai juoksuttaa/kouluttaa hevosia liinassa juoksemiseen Eipä niin herkästi sit näpit pala, kun osaa "oikeista naruista ohjata".

Hakua ollaan harjoiteltu vähän ja neiti on aivan innoissaan koko hommasta! Kovasti on ettimässä, jos toinen menee piiloon ja toinen sit on ns. ohjaajana neidille. Hyvin löytää aina piiloutuneen, vaikkei me ihan kauheasti vielä olla harjoiteltu . Mutta aloitteella on. Ja tätä hommaa tullaan VARMASTI tekemään! Tässä kuussa kun avataan "kesän" mökkeily kausi niin lähetään mehtään kolmisin ja vuorotellen mennään Juhiksen kanssa piiloon. Ja neiti sua sitten taas ettiä. Toki, eihän me unoheta herkkuja joita neiti saa aina löytäessään

Metsäilessä ollaan vähän kokeiltu miten neitiä innostaa hyppiä puitten runkojen yli. Välillä kiertää mutta välillä sit touhottaa kovasti menemään. Mokoma vaan tahtoo esittää tyhmää, kun jää liinasta kiinni puihin -_-' Ei sit millään haluaisi ite kiertää uudestaan sitä puuta takasi. Kiertämistä opetellessa. Senkin taidon neiti saisi kyllä oppia. Tarviis ite aina olla kiertämässä jokasta risukasaa

Menihän neiti tossa ihan itte veteen metsäilessä. Kovasti kiinnostaisi enelmältikin leikiskellä vedessä, mutta kun ei viittis oikein vielä antaa kunnolla uiskennelle.

Neiti tutkailemassa lintupaistia. Meinaa neidin vaistot nähtävästi hieman heräillä.. Kovasti olisi lintujen perään menossa.

Täytyyhän sitä yks pöristely kuvakin olla!

Ja posetuskuva Neiti ottaa ihan automaattisesti ite näitä seisotus asentoja! Ja neidistä on alkanu kuoriutua entisestään nätimpi koira! Ja tää ei ole pelkästään meidän kahden mielipide, vaan on tullu kuultua muiltakin.

Tälleen sitä mennään jälkien perässä! Hakuhommissakin tekee tätä. Välillä haistellaan ilmaa ja sit maata.

"Mammaa" katellaan välillä, että tullaanko sitä vai eikö. Kutsusta aika hyvin kääntää päänsä ja tulee luokse.

Köpöttelyä.

Pomppua, vauhtia ja vaarallisiatilanteita! Tää oli Mimusta ihan ältsin kivaa leikkiä. Kututtiin Juhiksen kaa vuorotellen Mimua luokse sellasella polulla ja neiti juos ja hyppi huimaa vauhtia meidän luo. Hyvä kuvia saatiin molemmat. Molemmilla oli telet käytössä (ei kuvaa läheltä), että oli sitten tarpeeksi välimatkaakin.

Ihana sää ja ihana päivä kaikenkaikkiaa oli tuolloin vappuna. Vaikka tuulikin, mutta silti. Ja ihanaa oli päästä ite näprimään pitkästä aikaa kunnolla kuvia! Vaikka koira olikin (lähes) kokoajan miun "käsissä" niin hyvinhän tuo kuvaaminen onnistui. Ensi viikolla taas hakua! Saa nähä, miten tämä harrastus oikein lähtee entisestään käyntiin!

Savoon niäs

2012-04-25T10:33:01+03:00

Aika on lentänyt lähi aikoina kuin siivillään. Kaikkea on tapahtunut. Hyviä ja huonoja juttuja. Tämän takia, hieman on taas kestänyt kirjoittaa.
Olemme nykyään pieni perhe ja asustelemme Kuopiossa. Meistä koitetaan tehdä savolaisia, mutta Mimu on näyttänyt ettei hänestä tehdä savolaista. Ei sitten millään. Saimme unelma asunnon, pieneltä kujalta. Rivarin pääty! Mitä muuta olisi voinut toivoa? Meillä ei ole takapihaa, mutta pieni etupiha. Johon ollaan suunniteltu aitausta, jos vain vuokraaja antaa luvan. Asutaan kuulemma Kuopion pahimmalla alueella, mutta meistä täällä on ollut tosi rauhallista asua. Naapurit vaikuttavat tosi mukavilta.
             Tässä pihassa on muitakin koiria, joihin Mimu on hieman pässyt tutustumaan. Mutta nytten ollaan vähän taas ns. "jäähyllä" muista koirista. Meillä alkoi nimittäin toiset juoksut. Ja nää juokust on ollu hieman mahottomat. Neiti teki mielenosoitukseksi(?) 2 kertaa pisut meidän sängylle. Housut ei olleet yhtään kivat jutut, mutta kun vierailimme Juhiksen porukoilla niin on suotavaa pöksyt olla jalassa. Meillä täällä kotosalla ei niinkää haittaa, jos tiputtelee mutta onhan se hieman ilkeätä tiputella toisten kotiin veritippoja ympäri kämppää. Välillä kun tulee ihan enemmältikkin. Vaikka tokihan Mimu osaa pitää itsensä siistinä. Monesti putsailee sun muuta.

Olen alkanut hiljattain miettiä, että neiti pääsee naisellisista vaivoista pois. Meillä kun ei ole kumminkaan tarkoitus teetättää Mimulla pieniä söpöläisiä, niin sama leikkauttaa. Ja jos tämä uusi juoksujen aikana oleva ongelma loppuisi. Vaikka, eihän tuo nytten ole enään pissaillut sisälle *koputtaa puuta*.

Ollaan Mimun ja Juhiksen kanssa käyty vähän tutustumassa koirapuistoon ja muutenkin meidän uuteen ympäristöön. Täällä vaikuttaa olevan ihan hyvät ulkoilupaikat ja koirapuisto on taas kivenheiton päässä. Ekalla koirapuisto kerralla, oli mukavaa koiraporukkaa. Nytten tuntuu vain, että on liian isoja kavereita Tuntuuvat vain jahtaavan Mimua ympäri puistoa ja haukkuvan. Eräällä kerralla, kun oli sellainen sekalauma koiria paikalla että.. Ajateltiin että onhan ennenkin sujunu kaikken kokoisen ja näköisen koirien kanssa leikkiminen mutta nyt tuntuu jotenkin ahistavan kovasti.. Minulta meinasi palaa päreet koirapuistossa, mutta sain pidettyä itteni hallinnassa (onneksi). Oli niin sekasortuinen porukka että hu hu. Okei, kaikki oli aikalailla pentuja. Kaikki menikin eka suhkot hyvin ja tälleen. Mitä nyt yksi koira jahtasi Mimua eikä meinannu jättää millään rauaan Koiran omistaja otti koiran ja lähti "jäähylle", kun ei osannut koira käyttäytyä. Minusta oli ihan hyvää esimerkkiä muille, miten toimia jos hommat ei luista. Enkä tarkoita, että olisin iloinut tai vastavaa tilanteessa mutta kun näitä on nähty jotka uhkailee koiralle että lähetään jos et käyttäydy. Mutta niin ei usein tule sitten toimittua..

Tämän jälkeen leikit sujuivat taas, mutta sitten neiti rupesi omimaan hieman keppejä jne. Ja miusta meni yli. Eräs nainen sitten arvosteli MINUN arvostelukykyäni. Hänen koiransa roikkui Mimun perässä yrittäen astua koko ajan.( Nainen sanoikin yhessä vaiheessa, että tämä virkistää hänen koiraansa.. )Huoh.. Ja siis, nainen sanoi suunnilleen näin, kun otin Mimun jäähylle: "Hei laske vaan se koira alas, kato ku nää vaan leikkii. Se näyttää meistä pahalta.. Ja kun (hänen koiransa) tykkää siitä kovasti. Jos se vaan siulla käy niin laske alas ja anna leikkiä toisten kanssa". Mmm.. ja tilannehan siis oli niin, että neiti irvisteli jo muille koirille. Ja normaalistiha ei irvistele jahtaen toisia -_-' Noh, mie laskin neidin sit vielä alas, kun oli vähä aikaa ollu jäähyllä. Oltii vähä aikaa ja lähettii loikkimaan muualle. Huoh.. Kyllä kiehu hieman päässä asia. Ens kerralla jos samanlainen tilanne tulee, niin sanon kyllä asiasta.

Mutta on siellä ollut mukaviakin ihmisiä ja koiria. Harmi vaan, kun me taidetaan saada huono maine tuolla puistossa . Neiti on alkanu puolustelemaan minnuu ja se haluaisi vähän laittaa koiria ojennukseen. Ymmärrän kyllä, et sillä menee hermot ku toiset tulee räksyttää korvan juureen eivätkä anna olla vaan. Eräskin omistaja tuntui pelkäävän koiriensa puolesta, vaikka koirat olivat isompia kun Mimu Toki, eihä se koko aina sano, kuka voisi pärjätä tosipaikan tullen. Harmittaa vaan hieman, kun nyt ollu tuollaisia nämä kerrat.. Olen myös saannut kuulla, että koiran pitää oppia tulemaan muiden koirien kanssa toimeen. Mutta kun meillä yleensä onkin sujunut kaikki hyvin muiden koirienkin kanssa, paitsi nyt. Voisikohan johtua juoksujen alkamisesta noi "oireet"?

Mutta, nytten iloisimpiin aiheisiin. Käytiin pääsiäisen aikaan Mimun veljen Lakun luona. Oli aivan ihanaa nädä, miten Laku poikakin on kehittynyt ja miten nää meidän kakarat tulee toimeen. Voe mahottomuus sitä riemua, kun löytyi samankokoinen leikki kaveri! Kyllä leikit oli kovaa menoa ja meininkiä. Juostiin ensin ulkona vapaana ja sitten mentiin sisälle riehumaan. Ja sit vähän pöristiinkin toisillemme (koirat siis ), kun luita saatiin rouskuteltavaksi. Ja voin sanoa, että kyllä on vaan varmistunu, mikä on seuraava koira joka meille tulee Mimulle kaveriksi . Ollaan muuten jo keksitty nimikin, mutta sitä en vielä aivan paljasta. Siihen on vielä piiitkä aika .

Pitkän loruttelun ja sekaisen kirjoitusten (anteeksi siitä) jälkeen haluan kertoa kuvilla enemmän jälleen kerran, mitä meille oikein kuuluu!

Sisaruksiako? Laku ja Mimu leikki puuhissa.

Välillä juostiin taas niin hirveetä kyytiä. Hieman jännitti, miten lähtee neiti lähtee jälkien perään. Nyt kun on ruvennut pupujen sun muitten eläinten jäljet kiinnostamaan sen verran. Ja Lakun kodin ympärillä jälkiä tuntui olevan

Kilpa juoksua oli kakaroilla. Ja vuoro kyllä vaihtui tasaisesti.

Välillä otettiin ihan valssi askelia

Kakaroiden kohtaamis paikka? Koirapuistoilemassa.

Mimun uusi kaveri Aatu. Aatu pojalla oli vain yhdet jutut mielessä. Kovasti yritti astua, mutta armoton vinkuminenkin herralla. Mimu olisi halunnu vaan leikkiä, niin herraan kuulemma sattu kovasti, jos vähän tökkäsi jalkaakin

Aatu on Juhiksen siskon poikaystävän perheen koira. Aatu on n. 3kk.

Ja pitihän meidän samalla viikonloppuna käydä myös Mimun epäviralliset veljet käydä kattomassa.
Neiti muuten antaa jo kyytiä molemmille jätkille Ei enään noin vain anna periksi asioita.

Meidän olisi tarkoitus kesäkuussa aloittaa pitkän odottelun jälkeen agility! Päästiin alottelijoiden ryhmään. Saa nähä, miten neiti tottelee kurssilla. Se kun tahtoo mielenkiinto välillä mennä kavereihin, eikä minnuun..
Pikku hiljaa kyllä olen saanut nediin luokse jo paremmin ja katsetta, kun ollaan treenailtu. Treenailu jatuu meillä kovasti, ennen kun ainakaa lähetään mitään kisailemaan.

Kiitos Irmalle, että saatiin käydä kylittelemässä teillä Ihanaa oli nähdä Lakuakin livenä.