Meidän koko porukka tahtoo toivottaa kaikille lukioille hyvää Äitienpäivää 2012!
Eri toten meidän (ihmisten) äideille,  Mimun Aada-äidille ja tottahan toki Oona-mummolle!

Näissä merkeissä Mimu kantelee kaikille äipille ihka-oman-kepin (kukkien sijaan, tiedättehän te koirat ;) )! Joillekkin (tietyille äideille ) purtavaksi tarkoitettua ja muut äidit voivatkin päättää mihin keppiä käyttää(sytykkeeksi, koristeeksi yms.. )

Vappu tuli ja meni. Meillä oli reippailu vappu. Käytiin porukalla kaupungissa pyörimässä ja hyörimässä. Evästeltiin piknik merkeissä ja käytiin vappu kävelyllä. Kamerathan meillä molemmilla toki oli mukana. Neiti sai lähes juosta "irti". Harjoitellaan niäs käyttämään jäljestysliinaa, joka on 15m pitkä! Voe sitä menoa, kun neiti tuntee olevansa ilman hihnaa! Saa ihan rauhassa tutkiskella paikkoja, vaikka toiset olisivat muutamien metrien piässä.  Itellänihän tämän liinan käyttö on aika hallussa. Nuorempana tuli pyörittyä tallilla sen verran, että sai juoksuttaa/kouluttaa hevosia liinassa juoksemiseen Eipä niin herkästi sit näpit pala, kun osaa "oikeista naruista ohjata".

Hakua ollaan harjoiteltu vähän ja neiti on aivan innoissaan koko hommasta! Kovasti on ettimässä, jos toinen menee piiloon ja toinen sit on ns. ohjaajana neidille. Hyvin löytää aina piiloutuneen, vaikkei me ihan kauheasti vielä olla harjoiteltu . Mutta aloitteella on. Ja tätä hommaa tullaan VARMASTI tekemään! Tässä kuussa kun avataan "kesän" mökkeily kausi niin lähetään mehtään kolmisin ja vuorotellen mennään Juhiksen kanssa piiloon. Ja neiti sua sitten taas ettiä. Toki, eihän me unoheta herkkuja joita neiti saa aina löytäessään 

Metsäilessä ollaan vähän kokeiltu miten neitiä innostaa hyppiä puitten runkojen yli. Välillä kiertää mutta välillä sit touhottaa kovasti menemään. Mokoma vaan tahtoo esittää tyhmää, kun jää liinasta kiinni puihin -_-' Ei sit millään haluaisi ite kiertää uudestaan sitä puuta takasi. Kiertämistä opetellessa. Senkin taidon neiti saisi kyllä oppia. Tarviis ite aina olla kiertämässä jokasta risukasaa



Menihän neiti tossa ihan itte veteen metsäilessä. Kovasti kiinnostaisi enelmältikin leikiskellä vedessä, mutta kun ei viittis oikein vielä antaa kunnolla uiskennelle.



Neiti tutkailemassa lintupaistia. Meinaa neidin vaistot nähtävästi hieman heräillä.. Kovasti olisi lintujen perään menossa.



Täytyyhän sitä yks pöristely kuvakin olla!



Ja posetuskuva Neiti ottaa ihan automaattisesti ite näitä seisotus asentoja! Ja neidistä on alkanu kuoriutua entisestään nätimpi koira! Ja tää ei ole pelkästään meidän kahden mielipide, vaan on tullu kuultua muiltakin. 


Tälleen sitä mennään jälkien perässä! Hakuhommissakin tekee tätä. Välillä haistellaan ilmaa ja sit maata.


"Mammaa" katellaan välillä, että tullaanko sitä vai eikö. Kutsusta aika hyvin kääntää päänsä ja tulee luokse.



Köpöttelyä.



Pomppua, vauhtia ja vaarallisiatilanteita! Tää oli Mimusta ihan ältsin kivaa leikkiä. Kututtiin Juhiksen kaa vuorotellen Mimua luokse sellasella polulla ja neiti juos ja hyppi huimaa vauhtia meidän luo. Hyvä kuvia saatiin molemmat. Molemmilla oli telet käytössä (ei kuvaa läheltä), että oli sitten tarpeeksi välimatkaakin.

Ihana sää ja ihana päivä kaikenkaikkiaa oli tuolloin vappuna. Vaikka tuulikin, mutta silti. Ja ihanaa oli päästä ite näprimään pitkästä aikaa kunnolla kuvia! Vaikka koira olikin (lähes) kokoajan miun "käsissä" niin hyvinhän tuo kuvaaminen onnistui. Ensi viikolla taas hakua! Saa nähä, miten tämä harrastus oikein lähtee entisestään käyntiin!

Aika on lentänyt lähi aikoina kuin siivillään. Kaikkea on tapahtunut. Hyviä ja huonoja juttuja. Tämän takia, hieman on taas kestänyt kirjoittaa.
Olemme nykyään pieni perhe ja asustelemme Kuopiossa. Meistä koitetaan tehdä savolaisia, mutta Mimu on näyttänyt ettei hänestä tehdä savolaista. Ei sitten millään. Saimme unelma asunnon, pieneltä kujalta. Rivarin pääty! Mitä muuta olisi voinut toivoa? Meillä ei ole takapihaa, mutta pieni etupiha. Johon ollaan suunniteltu aitausta, jos vain vuokraaja antaa luvan. Asutaan kuulemma Kuopion pahimmalla alueella, mutta meistä täällä on ollut tosi rauhallista asua. Naapurit vaikuttavat tosi mukavilta.          
             Tässä pihassa on muitakin koiria, joihin Mimu on hieman pässyt tutustumaan. Mutta nytten ollaan vähän taas ns. "jäähyllä" muista koirista. Meillä alkoi nimittäin toiset juoksut. Ja nää juokust on ollu hieman mahottomat. Neiti teki mielenosoitukseksi(?) 2 kertaa pisut meidän sängylle. Housut ei olleet yhtään kivat jutut, mutta kun vierailimme Juhiksen porukoilla niin on suotavaa pöksyt olla jalassa. Meillä täällä kotosalla ei niinkää haittaa, jos tiputtelee mutta onhan se hieman ilkeätä tiputella toisten kotiin veritippoja ympäri kämppää. Välillä kun tulee ihan enemmältikkin. Vaikka tokihan Mimu osaa pitää itsensä siistinä. Monesti putsailee sun muuta.

Olen alkanut hiljattain miettiä, että neiti pääsee naisellisista vaivoista pois. Meillä kun ei ole kumminkaan tarkoitus teetättää Mimulla pieniä söpöläisiä, niin sama leikkauttaa. Ja jos tämä uusi juoksujen aikana oleva ongelma loppuisi. Vaikka, eihän tuo nytten ole enään pissaillut sisälle *koputtaa puuta*.

Ollaan Mimun ja Juhiksen kanssa käyty vähän tutustumassa koirapuistoon  ja muutenkin meidän uuteen ympäristöön. Täällä vaikuttaa olevan ihan hyvät ulkoilupaikat ja koirapuisto on taas kivenheiton päässä. Ekalla koirapuisto kerralla, oli mukavaa koiraporukkaa. Nytten tuntuu vain, että on liian isoja kavereita Tuntuuvat vain jahtaavan Mimua ympäri puistoa ja haukkuvan. Eräällä kerralla, kun oli sellainen sekalauma koiria paikalla että.. Ajateltiin että onhan ennenkin sujunu kaikken kokoisen ja näköisen koirien kanssa leikkiminen mutta nyt tuntuu jotenkin ahistavan kovasti..  Minulta meinasi palaa päreet koirapuistossa, mutta sain pidettyä itteni hallinnassa (onneksi). Oli niin sekasortuinen porukka että hu hu. Okei, kaikki oli aikalailla pentuja. Kaikki menikin eka suhkot hyvin ja tälleen. Mitä nyt yksi koira jahtasi Mimua eikä meinannu jättää millään rauaan   Koiran omistaja  otti koiran ja lähti "jäähylle", kun ei osannut koira käyttäytyä. Minusta oli ihan hyvää esimerkkiä muille, miten toimia jos hommat ei luista. Enkä tarkoita, että olisin iloinut tai vastavaa tilanteessa mutta kun näitä on nähty jotka uhkailee koiralle että lähetään jos et käyttäydy. Mutta niin ei usein tule sitten toimittua..

Tämän jälkeen leikit sujuivat taas, mutta sitten neiti rupesi omimaan hieman keppejä jne. Ja miusta meni yli. Eräs nainen sitten arvosteli MINUN arvostelukykyäni. Hänen koiransa roikkui Mimun perässä yrittäen astua koko ajan.( Nainen sanoikin yhessä vaiheessa, että tämä virkistää hänen koiraansa.. )Huoh.. Ja siis, nainen sanoi suunnilleen näin, kun otin Mimun jäähylle: "Hei laske vaan se koira alas, kato ku nää vaan leikkii. Se näyttää meistä pahalta.. Ja kun (hänen koiransa) tykkää siitä kovasti. Jos se vaan siulla käy niin laske alas ja anna leikkiä toisten kanssa". Mmm.. ja tilannehan siis oli niin, että neiti irvisteli jo muille koirille. Ja normaalistiha ei irvistele jahtaen toisia -_-' Noh, mie laskin neidin sit vielä alas, kun oli vähä aikaa ollu jäähyllä. Oltii vähä aikaa ja lähettii loikkimaan muualle. Huoh.. Kyllä kiehu hieman päässä asia. Ens kerralla jos samanlainen tilanne tulee, niin sanon kyllä asiasta.  

Mutta on siellä ollut mukaviakin ihmisiä ja koiria. Harmi vaan, kun me taidetaan saada huono maine tuolla puistossa . Neiti on alkanu puolustelemaan minnuu ja se haluaisi vähän laittaa koiria ojennukseen. Ymmärrän kyllä, et sillä menee hermot ku toiset tulee räksyttää korvan juureen eivätkä anna olla vaan. Eräskin omistaja tuntui pelkäävän koiriensa puolesta, vaikka koirat olivat isompia kun Mimu Toki, eihä se koko aina sano, kuka voisi pärjätä tosipaikan tullen. Harmittaa vaan hieman, kun nyt ollu tuollaisia nämä kerrat.. Olen myös saannut kuulla, että koiran pitää oppia tulemaan muiden koirien kanssa toimeen. Mutta kun meillä yleensä onkin sujunut kaikki hyvin muiden koirienkin kanssa, paitsi nyt. Voisikohan johtua juoksujen alkamisesta noi "oireet"?

Mutta, nytten iloisimpiin aiheisiin. Käytiin pääsiäisen aikaan Mimun veljen Lakun luona. Oli aivan ihanaa nädä, miten Laku poikakin on kehittynyt ja miten nää meidän kakarat tulee toimeen. Voe mahottomuus sitä riemua, kun löytyi samankokoinen leikki kaveri! Kyllä leikit oli kovaa menoa ja meininkiä. Juostiin ensin ulkona vapaana ja sitten mentiin sisälle riehumaan. Ja sit vähän pöristiinkin toisillemme (koirat siis ), kun luita saatiin rouskuteltavaksi. Ja voin sanoa, että kyllä on vaan varmistunu, mikä on seuraava koira joka meille tulee Mimulle kaveriksi . Ollaan muuten jo keksitty nimikin, mutta sitä en vielä aivan paljasta. Siihen on vielä piiitkä aika .

Pitkän loruttelun ja sekaisen kirjoitusten (anteeksi siitä) jälkeen haluan kertoa kuvilla enemmän jälleen kerran, mitä meille oikein kuuluu!



Sisaruksiako? Laku ja Mimu leikki puuhissa.


Välillä juostiin taas niin hirveetä kyytiä. Hieman jännitti, miten lähtee neiti lähtee jälkien perään. Nyt kun on ruvennut pupujen sun muitten eläinten jäljet kiinnostamaan sen verran. Ja Lakun kodin ympärillä jälkiä tuntui olevan

Kilpa juoksua oli kakaroilla. Ja vuoro kyllä vaihtui tasaisesti.


Välillä otettiin ihan valssi askelia

Kakaroiden kohtaamis paikka? Koirapuistoilemassa.

Mimun uusi kaveri Aatu. Aatu pojalla oli vain yhdet jutut mielessä. Kovasti yritti astua, mutta armoton vinkuminenkin herralla. Mimu olisi halunnu vaan leikkiä, niin herraan kuulemma sattu kovasti, jos vähän tökkäsi jalkaakin

Aatu on Juhiksen siskon poikaystävän perheen koira. Aatu on n. 3kk.

Ja pitihän meidän samalla viikonloppuna käydä myös Mimun epäviralliset veljet käydä kattomassa.
Neiti muuten antaa jo kyytiä molemmille jätkille Ei enään noin vain anna periksi asioita.

Meidän olisi tarkoitus kesäkuussa aloittaa pitkän odottelun jälkeen agility! Päästiin alottelijoiden ryhmään. Saa nähä, miten neiti tottelee kurssilla. Se kun tahtoo mielenkiinto välillä mennä kavereihin, eikä minnuun..
Pikku hiljaa kyllä olen saanut nediin luokse jo paremmin ja katsetta, kun ollaan treenailtu. Treenailu jatuu meillä kovasti, ennen kun ainakaa lähetään mitään kisailemaan.

Kiitos Irmalle, että saatiin käydä kylittelemässä teillä Ihanaa oli nähdä Lakuakin livenä.

Niin se aika vain pyörähti kamalan nopeasti. Viime tiistaina (20.03) meidän pikku neiti täytti 1 wee! En vaan voi jotenkaa uskoa, miten nopeasti se aika taas meni!
Muistan sen sunnuntain viime vuonna, kun odottelin jännittyneenä tuleeko tyttöjä ja kuinka monta tulee ylipäätänsä Aada - mammalle vauveleita. Jaanalta tuli ahkeraan viestiä, kun synnytys alkoi. Olin aivan tohkeissani ja jännittynyt. Toivoin kovasti, että kaikki menisi hyvin. Pari viikkoa eteenpäin, niin pääsinkin pieniä lylleröitä kattomaan Voi lellan lettas, kun ne kaikki oli niiiin sulosia! Mielen kiintoista on ollut seurata niin pienestä vauvasta jo tähän päivään asti. Toivotaan kovasti, että meillä on vielä moni monia vuosia yhdessä

Aloitetaanpa kuvilla jälleen kerran kertominen.


Kuvitelkaa, tästä sitä lähettiin liikkeelle! Ihka ensimmäinen kuva tyttelöistä
 


Neiti 5kk.



Neiti vuosi sitten! (Neiti kaipaa trimmausta, jälleen. Pitää käydä ostamassa uudet ohennus sakset )

Neitiä kiinnosti kamalasti, mitä miulla oli kädessä (synttärilahja). Sen takia piti nousta ihan takajoilelle seisomaan, jos vaikka näkis vähän lähempää.

Neidin uusi kaulapanta! En voinut vastustaa kiusausta. Oli niin halvalla, että pakkoha sitä oli sit ostaa neidille edes yksi bling bling panta!

Neidin kakku. Ei mikään loistava ulkoasu, mutta maistui kovasti! Yllätyksenä tuli, että luu jätettiin viimeiseksi.

Odotellaan luvan antoa. Neidille opetettu, ettei kaikkea saa heti paikalla. Täytyy malttaa odottaa.

Neidillä oli tallainen ilme aamusta, kun kerroin syntymäpäivästä "Täh? Mullako synttärit?"

 Paljon onnea vielä kerran kaikille D- pentueelle. Eli Ricolle, Lakulle, Vilille ja Danalle! Onnea myös Aada- mammalle ja Jaanalle

Mimun kanssa meillä on tyttöjen juttuja, johon Juhis ei pääse käsiksi sitten ollenkaan ^^
Höpsö huutaa miun perää kuin syötävä. Ehkäpä siksi voi tunnistaa, että neiti on miun koira aika vahvastikin
Ensi kerralla kerronkin teille hieman uutisia, mitä nytten tässä on tapahtunut parin kuukauden aikana Muutakin kuin, pentukuumetta ^^

Lunta on kyllä riittänyt täällä itä-suomessa. Mutta eipähän neitiä näytä pahemmin haittaavan. Lenkillä käydessä kaikki lumikimpaleet saavat lähöt. Armoton innostus päällä "heitää se, heitä!". Voe sitä rakkautta  lumikimpaleita kohtaan! Ei millään meinaisi jättää niitä rauhaan vaan päättää laittaa stopin etutassuilla pitäen kiinni kimpaleesta ja työntää sitten sitä etiäpäin. Välillä kuuluu myös uikutusta, kun kimpale pitäisi jättää. Oe voe. Välillä muuten kaivetaan niihin kimpaleisiin kuoppia. Ei mikään ole yhtä ihanaa! Ihmisiä hieman huvittaa meidät nähdessään, kun leikitään lumikimpaleilla. Mutta toinen rakkaus suhde Mimulla on ehdottomasti kepit!! Se on kumma, ku pitää AINA ottaa se isoin keppu suuhu ja lähteä kantamaan. Viimeksi löyty ns. aurauskepin kokonen keppi ja sehä oli pakko saada mukaan. Onneks ei tullu eestä eikä takaa ketään. Ei välttis olis päässy ohi . Keppien perään itketään siis myös välillä.

Käytiin viime viikolla moikkaamassa porukoitani, siskoani ja hänen kahta irlistä. Jotka ovat Mimulle vähän niikun "isoveljiä". Ajateltiin kokeilla, miten leikkisivät pihalla ja miten ylipäätänsä neiti pysyisi aitojen sisäpuolella. Olisi nimittäin ollu mahdollisuus päästä joistakin rakosista pujahtamaan, mutta onneksi ei pujahtanut.

Urhoa olisi kiinnostanu hieman ronskimminkin leikkiä, mutta nätisti muisti leikkiä Mimun kanssa. Körmyäkin Mimu sai vähän juoksemaan, joka on muuten aikamoinen saavutus. Herra kun ei yleensä leiki millään leluilla, mutta Urhon kanssa sitten peuhaa eikä Mimu ole ennen kiinnostanu leikkimielessä. Ennemmin takamus kiinnostanu paaaaljon enemmän. Ja neitihän saisi hieman oppia tästä ärähtämäänkin noille jätkille, eritoten Körmylle. Hömpiä noi jätkät!

  Näillähän kaveruksilla ei toki ole kokoeroa juurikaan. Urho ja Mimu pällistelevät maailaman menoa.

Koko poppoo. Oli muuten hieman työntakana saada kaikki istumaan samassa kuvassa vierekkäin. Eritoten nämä kakarat eivät oikein malttaneet odottaa
Kakarat juoksisallaan.

Mimu muuten ärisi Urholle, mokoma ku meinasi viedä just sen lelun millä Mimu halusi leikkiä. Vai olisikohan ollu toisten päin?  Urho katsoi vain hölmönä Mimua " mitä sä nyt tuolla tavalla mulle huudat?". Meitä vain huvitti siskoni kanssa koko tilanne. Neiti saattaakin sittenki äristä noille jätkille ja laittaa ne ruotuun  Onhan sitä kerran joulunakin Mimu ärähtäny Körmylle, mokoma kun tuli liian lähelle hänen ollessaan kopassa.