Hu huh! On taas aikaa, kun olen viimeksi raapustellut tänne. Aivan nolottaa!

Aika on mennyt siivvillä, töitä tehdessä. Sen takia onkin nyt jäänyt tämä kirjoittelu. Cairni-lehdessä oli meidän juttu! Toivomuksia tuli, jos saisi jossain vaiheessa lisää meidän touhuilusta :) Ja voihan se olla, että me esiinnymme uudestaan lehdessä. Kirjoittaminen on kumminkin jotenkin niin kivaa ja luovaa.

 

Täytynee myös sanoa teille, ettei tämä syksy ole ollut kovin .. nooh, helppo. Toivon mukaan ensi vuosi olisi paljon helpompaa ja saisi uuden sivun käänettyä meidän elämään.

 

Neidillä oli vaihteeksi pissatulehdus. Sen johtosta olisikin entistä enemmän tarkoituksena saada neiti leikuutettua alkuvuodesta. Ettei tule mitään vakavempaa oiretta. Saakin hieman tarkkailla, mihin neiti pääsee leikkuuseen. Ei maha toi kukkaro tykätä kamalasti, jos mennään samaan paikkaan missä ollaan nyt käynyt. Ja muutenkin tuntuu, että voisi jossain muualla käydä chillailemassa (:  Vaikka olen ihan tyytyväinen ollut kyseisen paikan toimintaan, mutta jokseenkin tuntuu siltä. Kun olisi tullut "huijatuksi". Mietin nimittäin neidin rokotusta, joka pitäisi 2v ottaa? (kaksi rokotetta ollaan otettu jo ja ens vuona pitäisi joku A-kirjaimella alkava ottaa...).

 

Mutta itse asiaan :)

 

Neiti on entisestään ruvennut kuuntelemaan! Käytiin viime kuussa pitkästä aikaa kokeilemassa agia ja neiti muisti kuin muistikin miten hommat sujuu! :) Olin aivan silmät pyörällä, miten intoa löytyi kamalasti hommaan. Vaikka, kyllähän rupesi väsähtämään pikku hiljaa.

 

Käytiin tossa, ensimäisten pakkasten/"ensilumen" aikaan Seinävuoren rotkolaaksossa. Oli kyllä viihtyisä ja mielenkiintoinen paikka, meidän koko porukalle. Mimu touhotti menemään kovaa vauhtia eteen päin. Neidillä sattui ihanasti juoksutkin tuolle viikonlopulle.. :') Joten teki ihan hyvää päästä vähän "tuulettumaan". Kun ei oikein muitten koirien luo olla päästykkään. Huutoakin kuului välillä, kun menin parin metrin päähän katsastamaan rotkoa. Hupsu luuli, etten tulisi takaisi ja varmaan pelkäsi tippuvani ;)

 

Ja kuvia jälleen kerran! Ne kun kertovat enemmän kuin tuhat sanaa ;) Suosittelen kaikille lämpimästi käymään kyseisessa laaksossa!

 

 

 

 

 

Niin, käytiin muuten moikkaamassa Mimun sukulaisiakin ;) Eli Aadaa ja Oonaa :) Toki myös Taraa ja Siiriä. Neidiltä tais päästä ilo/jännitys pissit, kun kolmen kopla saapui vauhilla moikkamaan.

 

Ps. huomee kyllä kenen turvelo neiti on! Aina töistä tullessani rynnii iloinen hännänheiluttaja pusuttelemaan ja onkin sitten koko illan miun jaloissa/vieressä :) Usein myös nukkuu miun jaloissa tai sitten änkee mokoma samoille tyynyille!

 

Kesä alkaa pian olla ohitse ja kääntyä syksyyn. Olemme saaneet Mimun kanssa nauttia kesästä, treenien keskellä. Agi treenit loppuivat viime kuussa ja aloitamme pian itsenäisen treenailun pienellä porukalla. Neiti kumminkin tykkää kamalasti tehdä töitä, kunhan vaan muistaa keskittyä.

 

Olemme tavanneet uusia tuttavuuksia. Mimulla on toiminut leikit monien koirien kanssa tosi nätisti. Koirapuistossa meinaa vaan mennä väliin, kun toiset rupeavat rähiköimään. Jollain tavalla yrittää varmaan itse saada loppumaan tappelun? Viime kerralla oli koirapuistossa hieman jännät paikat, kun urokset rupesivat ottamaan vähän mittelöä. Rupesin vain taas miettimään, miksi ihmiset antavat mennä siihen pisteseen että alkaa rähinä? Kyseisen rähiköinninkin olisi pystynyt ennakoimalla lopettamaan. Mutta ei, aina odotetaan siihen viimeiseen ääripäähän. Osa vieläpä naureskelemalla ns. huutelevat perään, pitäisikö heidän kutsua kouluttaja joka saisi kitkettyä dominoinnin? Miksi ihmiset eivät vaan voi olla avarakatseisempia ja miettiä, milloin kannattaisi viheltää poikki? En tarkoita lopetusta vaan sitä, että oppii lukemaan omaa koiraansa ja se ennakointi kun on tärkeä!

 

Tässä on meidän uusi pieni ystävä, jolle Mimun pitäisi opettaa käytöstapoja :)

Armas 13vko ja Mimu. Huilitauolla :)

Mimu olisi mielellään juossut toooosi kovaa kokoajan, mutta herraa rupesi välillä kiukuttamaan, kun ei pysynytkään perässä. Tassutkun eivät vielä aivan täysin kanna, vaan tulee mukkeismakkeleita.

Ilmeellä painivat.

Tässähän vielä sitten samaa porukkaa, mitä Mimu itsekkin edustaa eli cairneja!

 

Vasemmalta: Raksu, Onni, Reino ja Mimu.

 

Tässä on koko kopla. Freijalla on suuria ihailijoita, eli Raksu ja Reino. Mimu ja Onni viihtyvät enemmän herkkujen ääressä, kuten voitte tuosta alemmasta kuvasta huomata ;)

Onni hupsu kävi miun herkku pussista pöllimässä nakkeja. Mimuhan sitten treeneissä teki samat. Mokoma oppi, miten saa pussista helposti namit.

 

Mimusta on tullut tänä kesänä vesipeto. Ei ole moksiskaan, vaikka viime kesänä tippu laiturilta alas (kiepsahti riehuessaan). Kovasti tykkää noutaa keppejä vedestä.

 

Kävimme sunnuntaina näyttelyissä turistelemassa ja neidillä oli sitä intoa kuin höyrylaivassa. Hu hu. Ei oikein tiennyt minne päin menisi. Kaikkien luokse olisi pitänyt päästä. Mimu pääsi tutustumaan 13vko westiin ja näki tuttuja! Oona-mummoa ja Taraa seurattiin tarkasti kehänlaidalla. Taran kanssa olisi halunnut laittaa leikiksi :) Niin, Mimu ja Tarakaan eivät olleet tätä aikaisemmin tavanneet ;) 

 

Neidillä oli kyllä koko viikonlopun ajan pusutus vaihe päällä. Meillä kävi pieni vauva kylässä ja neiti olisi niin kovasti halunnut pusuttaa pojan täysin! Poitsu vain katseli hieman ihmeissään ja hieroi itseään kun neiti kävi pusuttelemassa armottomasti ;) Myös moni muukin vieras sai meillä pusuttelut ja näyttelyss kans. Ei tainut Jaanakaan säilyä ilman pusutteluja? :)

 

Mie en voi olla kyllä liikaa kehumatta ihanuutta! Päivä päivältä tuntuu vaan, että neiti on niin ihana. Osaa käyttäytyä, kun vain haluaa. Mutta löytyy myös sitä omaa tahtoa. Kynsien leikkuussa meillä välillä tapellaan, mutta eilen kun leikkelin jälleen kerran kynsiä niin suhkot hyvin meni. Yhdestä kynnestä vuoti hieman verta. Karvoja neiti ei vaan olis antanu leikata. Pitäisi antaa vaan kasvaa ja kasvaa rauhassa.

 

Tälläistä meillä :) Laittelen jossain vaiheessa taas kuviloita. Toivottavasti jaksatte vieläkin seurata meidän kuulumisia! Hyvää koulujen ja töiden alkuja kaikille, jotka aloittavat taas pitkän uurastuksen :)

Ps. Muistathan, että blogiani voi myös seurata täältä: http://hipsuvarpaat.blogspot.fi/

Hei vain kaikille!

Olen aloittelemassa uuden blogin tekoa. Mahdollisesti kirjoittelen 2 blogia ja näin varmistan, ettei tiedostot niin helposti vain katoa! Toivottavasti jaksatte ja kiinnostutte entisestään lukemaan blogiani :) Tässä on uuden blogin osoite: http://hipsuvarpaat.blogspot.fi/2012/08/uusi-blogi.html

Mimusta myöhemmin uusia kommelluksia! :)

Näillä näkyvin olen vaihtamassa blogi alustaa. En ole vielä päättänyt mihin, mutta kuten voitte huomata blogini kirjoituksien ja kuvien vähäisyydestä, että jotain on tapahtunut.  Harmitus on suuri, kun ei tullu otettua talteen kirjoituksia jota meinasin aluksi tehdä. Ilmoitan uuden blogin jossain vaiheessa, kunhan saan päätettyä missä se on :)

Kävimme tänään neidin kanssa näyttelyssä turistelemassa ja voe armoton mikä vauhti olikaan päällä! Kaikkien luo olisi pitänyt päästä. Tällä hetkellä nukkuu tyytyväisenä tyynyjen päällä :)

Mimu söi eilen illalla viimeisen lääkkeen kuuristaan. Toivon mukaan kuuri on tehonnut, ainakin neiti on paljon virkeämpi. Eilen illallaki olis pitäny leikkii vain koko ajan. Neiti oli siis ihan ittensä. Aamulla nukkuu sitten piiitkään ja yöt riekkuu, vaikka välillähän se käy käskemässä nukkumaankin meitä.

Aloitimme tossa pariviikkoa sitten uuden harrastuksen. Minä kävin eka teoria tunnilla ja seuraavan viikon maanantaina alkoikin sitten ihan käytännön treenit. Laji, jota kokeillaan on nimeltään agility Innostusta ja vauhtia neidillä riittää kyllä tähän lajiin! Mokoma ei vain meinaa tulla luokse tehtävien suoritusten jälkeen, vaan pitäs päästä koko ajan uudestaan ja uudestaan. Onhan neidillä myös hieman takaajatuksia, ne nakit. On kyllä niin niiden nakkien perään, että tekee varmasti ihan mitä vaan saadakseen niitä Huomaa kyllä, ettei ne pelkästään nakit anna neidille potkua hommiin. Kierokset nimittäin lisääntyy vain, mitä enemmän tehdään. Aluksihan me mentiin putkea, jonka jälkeen mentiin sitten rimaa. Neitihän yllätty miut aivan täysin niillä kerroilla! Luulin, että ei suostus kovin herkästi menemään sitä putkea. Pentukurssilla kun, ei mennyt sellasta metallista putkea (olisko ollu sit liian ahas?). Nyt oli ihan eri ääni kellossa. Kamalata vauhtia mentiin.

Tän viikon maanantaina mentiinkin ns. pientä rataa. Rima-putki. Pääsin jopa irtaantumaan neidistä niin, että itse napotin putken vieressä kun neiti oli taas riman takana, odottamassa lähtölupaa. Menimme myös pituutta ja muuria. .  Ja voe sitä menoa! Ei ollu mitään ongelmaa niiden kanssa. Paitti, että neiti on keksiny et vois tulla vaikka takasi samaa reittiä. Sitä ei passais oppia, jos joskus kaunispäivä lähettäskin kokeilee ihan kisaa, noin mielenkiinnosta. Saatas hylsy hyvin äkkiä.  Sijaisohjaajakin sanoi, että tästä koirasta tulee nopea Saatiin muutenkin positiivista palautetta. Pitäisi vaan saada neiti hieman malttamaan ja tulemaan luokse. Loppu tunnsita rupes tulemaan kyllä luokse, kun vähän vilautti nakkiapaloja

Hieman kuvia ekalta kerralta. Seuraavaksi saa vasta vikalla kerralla tälläsia kuvia, kun miun kuvaaja ei oikein malta lähteä mukaan.






Kuten voi huomata, että ihan nolla-tasosta aloitellaan. Viime kerralla oli jo korkeammalla (liekkö välillä vahingossa :D ) rima ja putki oli pitempi. Eikä muuten mitään ongelmata! Ja huomatkaa viimeisessä kuvassa vauhti! :)

Ja voipihan se hyvinkin olla, et ollaan löydetty meille sopiva harrastus! Pienellä cairni porukalla ollaan jo sumplittu mahd. agility poppoota kasaan, jotta voitas porukassa treenailla. Jeih!